maanantai 23. huhtikuuta 2018

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Doctor Whon mielikuvitusliskot kömpivät tieteeseen

Silurialainen. Kuva: mrgarethm, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Faktan ja fiktion ero käy yhä hämärämmäksi valtavirran tiedejulkaisuissa. Äskettäin astrofyysikko Adam Frank (University of Rochester) ja Gavin Schmidt (NASA Goddard Institute for Space Studies) julkaisivat tutkimuksen, joka sai nimekseen The Silurian Hypothesis.

Nimi kertoo ainakin sen, että Frank ja Schmidt tuntevat BBC:n tuottaman Doctor Who -sarjan. Se kuvaa silurialaiset älykkäiksi kahdella jalalla käveleviksi liskoihmisiksi, jotka elivät maapallolla ennen ihmisiä.

Nämä kummajaiset muuttivat maan alle, kun ne saivat tietää, että asteroidi törmäisi Maahan.

Tutkijat pohtivat, jäisikö meidän sivilisaatiostamme merkkejä jälkipolville, jos jostain syystä kaikki tuhoutuisi ja onko maapallolla ollut muita sivilisaatioita ennen meitä oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Lähtökohta on siis naturalistinen ja darvinistinen. Se kiistää luomisen ja ihmisen erikoisaseman Jumalan kuvana, ja ajautuu sen vuoksi karille.

Lähde:

Georgiou, Aristos. 2018. The Silurian Hypothesis: How Do We Know That Humans Were the First Civilization on Earth? Newsweek (18.4.).


torstai 19. huhtikuuta 2018

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee uskonvaraisia elementtejä

Mysteeriplaneetan oletettu synty, Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee monia uskonvaraisia elementtejä, kuten esimerkiksi taivaankappaleita, joiden olemassaolo on kaikkea muuta kuin varma.

Niinpä esimerkiksi Kuun syntyyn tarvitaan Theia -niminen mielikuvitusplaneetta.

Nature Communications julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa myös tarvitaan Merkuriuksen tai Marsin kokoista hypoteettista planeettaa.

Tällä kertaa sillä ei ole mitään tekemistä Kuun kanssa.

Tarina sai alkunsa lokakuussa 2008, jolloin nelisen metriä leveä asteroidi räjähti Nubian aavikon yllä osuttuaan Maan ilmakehään. Kappaleet levisivät autiomaahan.

Tutkijoita odotti yllätys, koska näistä meteoriiteista löytyi pikkuriikkisiä timantteja.

Timantit voivat syntyä vain kovassa paineessa, johon tarvitaan isoa taivaankappaletta. Näin tutkijat keksivät uuden vähintään Merkuriuksen kokoisen protoplaneetan, jonka elinkaari jäi lyhyeksi aurinkokuntamme alkuhetkinä.

Genesis kuvaa aurinkokuntamme – ja koko universumin – synnyn paljon uskottavammin.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. There Is Evidence That a Planet in Our Solar System Was Destroyed. Live Science (18.4.).

tiistai 17. huhtikuuta 2018

180 miljoonaa evoluutiovuotta vanhat perhoset muistuttivat nykyperhosia

Perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.



Joel Koninen

Perhosen evoluutio ei saa ilmaa siipien alle. Tuoreen Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ”180 miljoonaa vuotta” vanhoissa perhosfossiileissa on merkkejä samanlaisista nanorakenteista, jotka antavat nykyperhosille niiden kimaltavat värit.

Elektronimikroskooppeja hyödyntänyt tutkimus osoitti, että Exeterin läheltä löydettyjen yöperhosten siipien suomuissa oli samanlaisia pikkuriikkisiä uurteita ja kohoumia, jotka antavat nykyisille yöperhosille niiden värit.

Yöperhoset voivat olla ällistyttävän värikkäitä, vaikka niiden pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita.

Tutkijat ovat jo aiemmin huomanneet, että perhosista on turha etsiä merkkejä evoluutiosta.

Lähde:

University of Exeter. 2018. Fossil study sheds light on ancient butterfly wing colors. Science Daily (11.4.).


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Evolutionistit kiistelevät, miksi kadotimme apinamaisen otsamme

Evolutionistit pohtivat, miksi meillä ei silmien yläpuolella ole tällaista kohoumaa. Kuva: Richard Lydekker, Public domain.




Joel Kontinen

Ihmisellä on melko suora otsa, kun taas simpansseilla ja muilla isoilla apinoilla on silmien yllä luun muodostama kohouma, joka latinaksi tunnetaan nimellä Arcus superciliaris.

Tästä koituu ongelma evoluutiolle: miksi ihminen kadotti apinamaisen otsansa? Tuore Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu naturalistinen ehdotus olettaa, että pystymme näin paremmin viestimään kulmakarvoillamme.

Ehdotus on jo ehtinyt saada kritiikkiä evoluutioyhteisössä.

Evolutionistin ongelma piilee siinä, että hän kieltäytyy uskomasta, että ihminen on varta vasten suunniteltu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Ihmisellä on paljon ominaisuuksia, joita ei voida selittää evoluutiolla: esimerkiksi vain meillä on leuka.

Voinemme pitää itseämme viimeisteltyinä taideteoksia.

Ihminen ja monet muut olennot on ylisuunniteltu.

Meillä ja useilla eläimillä sekä myös kasveilla on ominaispiirteitä, joilla ei ole eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan ne kertovat luomisesta.

Tällainen ylisuunnittelu ilmenee kaikkialla luomakunnassa.

Lähde:

Warren, Matt. 2018. Humans may have developed flat foreheads to communicate with eyebrows.Science (10.4.).

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Niili kertoo Raamatun historian ja maantieteen luotettavuudesta

Tutkijat spekuloivat Niilin iällä. Kuva: Dr. Meierhofer, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Naturalismi /materialismi pyrkii selittämään kaiken ilman Jumalaa ja ilman yliluonnollista ulottuvuutta. Niinpä se ei hyväksy esimerkiksi luomista, syntiinlankeemusta eikä vedenpaisumusta, vaan turvautuu vuosimiljoonien oletettuun taikaan.

Yani Najman (Lancasterin yliopisto) ja kollegat päättelevät, että Niili oli huomattava joki jo ”31 miljoonaa vuotta” sitten.

Näkemys on ongelmallinen ja lisäksi mahdoton. Maailmanlaatuinen tuhotulva muutti maanpinnan perusteellisesti 4 500 vuotta sitten. Yksikään joki ei selvinnyt tulvasta ehjänä.

Naturalistinen tulkinta vaatisi meitä uskomaan, että Niilin varrella asuneet ihmiset eivät osanneet rakentaa korkeakulttuuria kuin vasta muutaman vuosituhannen ajan.

Egyptin korkeakulttuuri kumoaa naturalistiset käsitykset ihmisen kehityksestä.

Niili mainitaan Raamatussa usein, jo Abrahamin ja Joosefin päivistä lähtien.

Lähde:

Joel, Lucas. 2018. The Nile river is at least 30 million years old. New Scientist (11.4.).

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kolumbia myönsi Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen

Amazon on tuorein oikeussubjekti. Kuva: Jason Hollinger, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kolumbian korkein oikeus on myöntänyt Amazon-joelle oikeussubjektin statuksen. Maa on aiemmin antanut samat oikeudet Atrato-joelle.

Eikä Kolumbia ole mikään poikkeus.

Viime vuonna uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja sen jälkeen oli vuorossa Ganges.

Sitten Himalajan jäätiköt saivat saman statuksen.

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluutioon kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen rajan.

Eläinaktivistit haluavat esimerkiksi simpansseille ja orangeille ihmisoikeudet.

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Community Environmental Legal Defense Fund. 2018. Press Release: Colombia Supreme Court Rules that Amazon Region is “Subject of Rights”. (5.4.).

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Isot dinot jättivät jalanjälkiä veteen Skotlannissa muistutuksena vedenpaisumuksesta

Aaltojen jättämät jäljet dinosaurusten jalanjälkien vieressä. Kuva: Smokeybjb, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Dinosaurukset jättivät yllättävän monesti jalanjälkiä veteen.

Esimerkiksi National Geographic on joutunut myöntämään, että viime vuonna näyttävästi uutisoitu ja erittäin hyvin säilynyt Nodosaurus hukkui tulvassa.

Monesti maaeläimet ovat päätyneet samaan joukkohautaan merieläinten kanssa, ja dinot ovat tyypillisessä kuolinasennossa merkkinä siitä, että ne ovat tukehtuneet hapen puutteeseen – eli hukkuneet.

Live Science raportoi äskettäin Skotlannin An t-Eilean Sgitheanachin eli Skyen saaren rannalta tehdystä löydöstä.

Tutkijat arvelevat, että ”170 miljoonaa vuotta” sitten isot sauropodit ja hiukan pienemmät lihansyöjädinot vilistivät muinaisen laguunin poikki.

On kuitenkin loogisempaa uskoa, että jäljet syntyivät Nooan ajan vedenpaisumuksen alkuvaiheessa, jolloin maapallo ei vielä ollut aivan täysin veden alla.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Giant, Clawed Dinosaurs Left These Footprints in Ancient Lagoon. Live Science (3.4.).

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ulkoavaruuden elämän etsijöiden ongelma: elämä ei muodostu ilman fosforia, joka on hyvin harvinaista universumissa

Rapusumu. Kuva: NASA, ESA, J. Hester and A. Loll (Arizona State University), Public domain.



Joel Kontinen

Fosfori (P) on planeettamme yleisimpiä alkuaineita. Ilman sitä meillä ei olisi RNA:ta, DNA:ta eikä ATP:tä, jota ilman solun voimansiirto ei onnistuisi.

Meillä ei toisin sanoin olisi elämää.

Tästä koituu isoja ongelmia ulkoavaruuden elämän etsijöille, joilta ongelmat eivät muutenkaan ole kateissa.

Äskettäisessä EWASS 2018 (European Week of Astronomy and Space Science) -konferensissa avaruustieteilijät totesivat, että fosfori on maailmankaikkeudessa varsin harvinaista.

Jane Greaves (Cardiffin yliopisto) ja kollegat tarjosivat naturalistisen selityksen maapallon poikkeuksellisuuteen: lähistöllä on supernova.

Mutta mikä tahansa supernova ei vielä riitä. Tutkijat vertasivat kahta supernovajäännettä – Rapusumua ja Cassiopeia A:ta – ja totesivat, että tiheämpi tai massiivisempi supernova eli tässä tapauksessa Cassiopeia A tuottaa enemmän fosforia.

Väitteet eksoplaneettojen elinkelpoisuudesta ovat siis miltei aina liioiteltuja.

Lähde:

Adamson, Allan. 2018. Substantial Lack Of Phosphorus In The Universe Makes Finding Alien Life Unlikely. Tech Times (5.4.).

torstai 5. huhtikuuta 2018

Evolutionistit sekoittavat faktan ja fiktion uudessa apinatutkimuksessa

Yksi näistä Lucyn nikamista on luultavasti paviaanin luu.



Joel Kontinen

Evolutionistit eivät pysty tekemään empiiristä tutkimusta ihmisen oletetusta kehityshistoriasta eli havainnoimaan ja mittaamaan apinamaista tutkimuskohdetta, koska sitä ei enää ole olemassa.

Ja sitä oli tuskin olemassa edes miljoonia vuosia sitten, jolloin sen olisi naturalistisen maailmankuvan mukaan pitänyt roikkua baobabin tai jonkin muun trooppisen puun oksalta.

Kulttimaista suosiota nauttiva isoäiti Lucy eli Australopithecus afarensis käynee varoittavasta esimerkistä.

Lucy luokkasi itsensä pudottuaan puusta, ja sen luut särkyivät.

Sittemmin huomattiin, että yksi Lucyn luista oli paviaanin nikama.

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus lähtee toisesta varoittavasta esimerkistä eli “4,4 miljoonaa vuotta” vanhasta Ardista (Ardipithecus ramidus), jonka pääkallo oli murskaantunut ja joka piti koota yli kuudestakymmenestä rikkinäisestä ja laajalle alueelle levinneestä palasesta.

Palapelin kokoamiseen kului 15 vuotta.

Äskettäin antropologi Herman Pontzer (City University of New York) ja Elaine Kozma filmasivat simpanssien, bonobojen, gorillojen, gibbonien ja muiden kädellisten kävelyä. He spekuloivat myös Lucyn ja Ardin kyvystä kävellä pystyssä niin kuin me.

Näin evolutionistit taas sekoittavat faktan ja fiktion.

Nykyapinoiden filmaaminen ei kerro oletetuista esi-isistä ja -äideistä muuta kuin sen, että apinoiden on vaikea kävellä pystyssä.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2018. Our tree-climbing human ancestors could walk upright like us, study of chimps and other primates shows Science (2.4.).

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Elämää Venuksessa? Evolutionistit asettavat toiveensa pilviin

Evoluution kannattajat eivät halua nähdä isoja eroja näiden naapuriplaneettojen välillä. Kuva: NASA / JPL, Public domain.




Joel Kontinen

Venus ei juuri ole kiinnostanut ulkoavaruuden elämän etsijöitä – ennen kuin vasta nyt.

Monet ovat pitäneet Marsia paljon otollisempana kohteena.

Venusta on kutsuttu Maan kaksoseksi, mutta sisarukset eivät muistuta toisiaan kovinkaan läheisesti.

Timen tiedetoimittaja Jeffrey Kluger referoi äskettäin Astrobiology -lehdessä julkaistua tutkimusta, jossa spekuloitiin, että bakteerit voisivat hyvinkin sinnitellä hengissä Venuksen pilvissä noin 50 kilometrin korkeudessa, jossa saattaa olla viileämpää kuin pinnan 460 C-asteessa.

Ja bakteereista on evolutionistille vain parin, kolmen miljardin vuoden hyppäys ihmiseen – paitsi sinibakteereille, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”3 miljardiin vuoteen.”

Evolutionistit ajautuvat harhapoluille, koska he uskovat, että olosuhteet voivat synnyttää elämää.

Todellisuudessa elämä syntyy vain elämästä.

Lähde:

Kluger, Jeffrey. 2018. Researchers Say Venus' Atmosphere Could Support Extraterrestrial Life. Timen uutiskirje (2.4.).

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kottaraiset haastavat darvinistiset selitykset

Kuva: Ingrid Taylar, CC BY 2.0.



Joel Kontinen

Kottaraiset haastavat evoluution lentämällä lähellä toisiaan valtavissa parvissa, joissa voi olla yli 300 000 yksilöä.

Ne eivät vahingossakaan törmää toisiinsa. Ne noudattavat älykästä strategiaa, jota voitaneen kutsua törmäyksenestomenetelmäksi.

Jos tuhansia liidokkeja pantaisiin lentämään yhtä lähellä toisiaan, maassa näkyisi pian paljon romua.

Kottaraiset hyödyntävät myös toista nerokasta menetelmää. Vaikka niiden silmät ovat eri puolella päätä, ne pystyvät muodostamaan yhtenäisen kuvan ympäristöstään.

Evolutionisteilla on hauska kottaraistarina: New Scientist kertoo, että kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Lehti ei tosin kerro selkokielellä, mikä tämä yhdistävä tekijä on, mutta se liittyy jotenkin evoluutioon – niin kuin kaikki muukin darvinistin materialistisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa yliluonnolliselle ulottuvuudella eikä pääsiäiselle, sovitukselle eikä ylösnousemukselle.

Lähde:

Barnett, Adrian. 2018. How birds focus even with eyes on opposite sides of their heads. New Scientist (28.3.).

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Etelämantereelta löytyi viisi kivettynyttä metsää

Kivettyneitä puita näkyy monin paikoin, esimerkiksi Kreikassa.





Joel Kontinen

Etelämanner on maanosista kuivin ja kylmin, mutta sen lumi ja jää kätkevät alleen kivettyneitä metsiä, mikä viittaa siihen, että siellä on joskus ollut paljon lämpimämpää kuin nykyisin.

Viime vuoden lopulla Etelämantereelle suuntautunut retkikunta löysi sieltä ”280 miljoonaa vuotta” vanhan kivettyneen metsän.

Tutkijat olivat aiemmin kaivaneet esiin trooppisten muiden siitepölyä.

Sieltä on myös löytynyt mosasauruksen kallo.

National Geographic raportoi äskettäin, että uhmatessaan viidenkymmenen kilometrin tuntivauhtia puhaltavaa tuulta viime vuoden lopulla tutkijat löysivät viisi uutta kivettynyttä metsää.

Ilmeisesti ainakin osa kasveista oli lehtipuita.

National Geographic arvelee puiden iäksi 250 miljoonaa vuotta, mutta on loogisempi päätellä, että ne ovat peräisin Nooan ajan vedenpaisumuksesta (noin 4 500 vuotta sitten).

Lähde:

Zachos, Elaina. 2018. Five New Fossil Forests Found in Antarctica. National Geographic (16.3.).


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Muistutus vedenpaisumuksesta: syvällä maan sisällä voi olla tonnikaupalla vettä

Timanttitutkimuksessa löytyi vettä. Kuva: Rob Lavinsky, iRocks.com, CC-BY-SA-3.0.





Joel Kontinen

Monet skeptikot epäilevät Nooan ajan vedenpaisumuksen historiallisuutta, koska he eivät ymmärrä, mistä valtavat vesimäärät tulivat ja minne ne menivät.

Luonnontieteellisten tutkimusten lukeminen voisi auttaa heitä ratkaisemaan tämän näennäisen ongelman. Niistä saa tukea vedenpaisumukselle.

Nyt esimerkiksi tiedämme, että Maan vaipassa (eli kuoren ja ytimen välisessä kerroksessa) on massiivinen määrä mineraali ringwoodiittiin sitoutunutta vettä.

Tiedämme myös, että Maa tekee itse oman vetensä.

Äskettäin Science raportoi mineralogi Oliver Tschaunerin ja kollegoiden tutkimuksesta. He löysivät Etelä-Afrikasta ja Kiinasta jää-VII -nimistä kristalloitunutta vettä, jota oli myös timanteissa.
He uskovat löytäneensä todisteita sille, että 610 – 800 kilometrin syvyydessä on valtavat määrät vapaana vellovaa (eli siis nestemäistä) vettä.

Näyttänee siltä, että Genesis oli tuhansia vuosia aikaansa edellä puhuessaan syvyyden lähteistä.

Lähde:

Perkins, Sid. 2018. Pockets of water may lie deep below Earth’s surface. Science (8.3.).

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Vesi tuhoaa TRAPPIST-1 järjestelmän planeettojen elinkelpoisuuden?

Taiteilijan näkemys Trappist-1 järjestelmän planeetasta. Kuva: N. Bartmann/spaceengine.org/ESO.





Joel Kontinen

Ulkoavaruuden elämän etsijät kiinnittävät katseensa monesti ensimmäiseksi veteen, vaikka vesi on varsin huono mittari. Esimerkiksi Kuussa on vettä, tosin pinnan alla, mutta elämää ei siellä tiettävästi ole.

Täällä taitaa olla liikaa vettä. Kuva: NASA/JPL-Caltech.

Viime vuosina media on kohissut TRAPPIST-1 järjestelmästä, jossa on seitsemän kiviplaneettaa.

TRAPPIST-1 on himmeä punainen kääpiötähti, jonne täältä on matkaa 39 valovuotta.

Planeettoja mainostettiin elinkelpoisiksi, vaikka punaisten kääpiöiden tiedetään olevan epävakaisia ja lähettävän voimakasta säteilyä.

TRAPPIST-1 järjestelmän planeetat ovat todennäköisesti vuorovesilukkiutuneita eli sama puoli osoittaa aina niiden kotitähteä kohden, niin kuin Merkurius meidän aurinkokunnassamme.

Tuore tutkimus tuo esille yllättävän piirteen: planeetoilla saattaa olla liikaa vettä, jopa tuhat kertaa niin paljon kuin maapallolla.

Vaikka elämä tarvitsee vettä, liika vesi ei ole hyväksi.

Punaisten kääpiöiden järjestelmissä on muitakin ongelmia. Tähden vuorovesivoimat vaikuttavat voimakkaasti planeettoihin, jotka eivät kierrä täysin ympyränmuotoista rataa. Ne lämmittävät planeettoja ja lopulta tekevät niistä kuumia kuin Venus.

Lähde:

Wall, Mike. 2018. The Alien Planets of TRAPPIST-1 May Be Too Wet for Life. Space.com (19.3.).

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Lumipallomaapallo: Vuosimiljoonat aiheuttavat villejä spekulaatioita

Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, Public domain.




Joel Kontinen

Suuresta iästä koituu ongelmia paitsi ihmisille myös planeetallemme ja Auringolle.

Maapallolla ei oikeastaan pitäisi olla elämää, jos aurinkokuntamme olisi 4,6 miljardin vuoden ikäinen.

Aurinko olisi teoreettisten laskelmien mukaan ollut huomattavasti himmeämpi alkuaikoina, minkä seurauksena maapallon keskilämpötila olisi pitkään ollut pakkasen puolella.

Jotkut spekuloivat, että ”717–636 miljoonaa vuotta” sitten jääkaudet olivat niin ankaria, että jää ulottui navoilta päiväntasaajalle.

Tätä hypoteettista ilmiötä kutsutaan lumipallomaapalloksi (snowball earth).

Ongelman aiheuttaa himmeä nuori aurinko, joka on naturalisteille varsinainen paradoksi. Carl Sagan ja George Mullen pohtivat sitä jo vuonna 1972, eikä kukaan ole vieläkään onnistunut sitä ratkaisemaan.

Jotkut tosin pyrkivät näkemään yhtäläisyyksiä Etelämantereen jääkenttien ja lumisen maapallon välillä. Heidän mielestään elämä pystyy sinnittelemään myös hyvin ankeissa oloissa, joten ehkäpä ankarat jääkaudetkaan eivät ole voineet sitä tuhota.

Mutta naturalistisessa selitysmallissa ei ole uskottavaa mekanismia, joka saisi jääkauden aikaan.

Vain maailmanlaajuisen tuhotulvan jälkimainingit ovat voineet synnyttää jääkauden.

Naturalisteilla/materialisteilla on myös muita paradokseja, esimerkiksi maapallon magneettikenttä.

Ja tutkimusten mukaan Maa oli jo alussa vetinen, joten sekulaarien tiedejulkaisujen markkinoima planeettamme historia ei pidä paikkaansa.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Weird Antarctic ice may explain how life endured on frozen Earth. New Scientist (21.3.).

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kääpiölaiskiainen muistuttaa meitä luomakunnan monimuotoisuudesta

Bradypus pygmaeus. Kuva: Edward Griffith, public domain.



Joel Kontinen

Kääpiölaiskiainen Bradypus pygmaeus elää vain Panamaan kuuluvalla Escudo de Veraguas -saarella. Se muistuttaa isompia sukulaisiaan, mutta sen pituus ilman häntää on vain 48–53 cm, ja se painaa 2,5–3,5 kg.

Jotkut evolutionistit uskovat, että eläminen saarella on pienentänyt tätä laiskiaista. Se on silti kaiken puolin laiskiainen, eikä se ole kehittynyt miksikään muuksi.

Bradypus pygmaeus muistuttaa suuresti tässä kuvattua isompaa laiskiaista. Kuva: Stefan Laube, public domain.

Muiden laiskiaisten tavoin myös tämä pikkuveijari on energiansäästön mestari, joka on sopeutunut erinomaisesti ympäristöönsä.

Sitä voitaneen kutsua luomisen mestariteokseksi.

Laiskiainen on elävä fossiili, joka on vastustanut evoluutiota "30 miljoonaa vuotta".

Lähde:

O'Neill, Sean. 2018. The pint-sized pygmy sloth found only on one island in the world. New Scientist (14.3.).

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Big Bangiä epäillään taas

Kuva: NASA / GSFC.




Joel Kontinen

Juuri ennen kuolemaansa Stephen Hawking sanoi, että ennen alkuräjähdystä (big bangiä) ei ollut mitään.

Hawking uskoi universumimme saaneen alkunsa big bangissä, mutta hänen mielestään se oli vain yksi monista räjähdyksistä, joita multiversumissa oli.

New Scientist kertaa modernin kosmologian historiaa ja vie meidät 1920-luvulle, jolloin belgialainen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître huomasi, että universumi laajenee.

Hän päätteli, että alussa maailmankaikkeuden on täytynyt olla äärimmäisen pieni.

Vaikka Sir Fred Hoyle ilkkui tätä mallia isoksi pamaukseksi (Big Bang), siitä on sittemmin tullut vallitseva kaiken olevaisen selitys.

NASA:n kolumnisti Elthan Siegel tosin epäili viime syksynä, että big bang ei ollut kaiken alku.

Universumin on alussa täytynyt olla niin kuuma, että edes atomit eivät ole voineet muodostua. Säteily on ollut niin voimakasta, että protonit ja neutronit ovat sulaneet plasmaksi. Tiheys on lämpötila ovat nousseet äärimmäisiksi, ja kaikki universumin aine ja energia ovat mahtuneet singulariteetiksi kutsuttuun pikkuruiseen pisteeseen, jossa fysiikan lait eivät toimineet.

Siegel sanoo, että tämä skenaario ei pidä paikkaansa. Hän uskoo, että big bang tapahtui vasta (myyttisessä) inflaatiovaiheessa.

Mutta edes tällainen selittely ei pysty pelastamaan alkuräjähdystä, joka ei toimi ilman fysiikan historian surkeinta teoreettista ennustetta eli pimeää ainetta eikä ilman illuusioksi kutsuttua pimeää energiaa.

Lähteet:

Cartwright, Jon. 2018. Why the big bang was not the beginning. New Scientist (14.3.).

Siegel, Elthan. 2017.The Big Bang Wasn't The Beginning, After All. Forbes (21.9.).


lauantai 17. maaliskuuta 2018

Biologit teilaavat Darwinin käsityksen luonnonvalinnasta


Charles Darwin vuonna 1868. Kuva: Julia Margaret Cameron, Public domain.



Joel Kontinen

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä lähtien enimmäkseen pitäneet tämän käsitystä luonnonvalinnasta totena, joskin soraäänet ovat viime vuosina voimistuneet.

Vuonna 2007 ateistifilosofi Antony Flew herätti kiukkua jumalankieltäjien leirissä. Hän ilmoitti hylänneensä evoluution, koska hän ei enää nähnyt siitä todisteita vaan piti älykästä suunnittelua paljon varteenotettavampana selitysmallina.

Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Dennis Noble pitää koko uusdarvinistista rakennelmaa (satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta) epäuskottavana.

Evoluutiobiologi Lynn Margulis niin ikään epäili uusdarvinistisia mekanismeja. Hän painotti, että luonnonvalinta vain eliminoi ei-toivottavia piirteitä ja kenties pitää toivottavia yllä, mutta se ei pysty rakentamaan.

Jerry Fodor, Rutgersin yliopiston filosofian ja kognitieteen professori, ja Massimo Piattelli-Palmarini, Arizonan yliopiston kognitieteen professori, kritikoivat luonnonvalinnan ylisuurta roolia darvinismissa.

Ateistifilosofi Thomas Nagel pitää uusdarvinismia täysin epäuskottavana.

Joukko tutkijoita ilmoitti kolmisen vuotta sitten Naturessa, että darvinismi ei toimi.

Äskettäin biologit Stephen Ellner ja Robin Snyder osoittivat sekä teoreettisesti että kokeellisesti, että uusdarvinistinen käsitys luonnonvalinnasta ei pidä paikkaansa.

Ellner, joka on ekologian ja evoluutiobiologian professori, ja Snyder, biologian apulaisprofessori, hyödynsivät tutkimuksessaan pikkukajavasta (Rissa tridactyla), yhdestä pensaslajista (Artemisia tripartita) ja yhdestä villiruohosta (Pseudoroegneria spicata) kerättyjä aineistoja.

He toteavat Cornellin yliopiston lehdessä, että ratkaisevin tekijä on hyvä onni.

Hyvä onni tarkoittaa sitä, että sinnittelee hengissä silloin, kun muut ympärillä kuolevat, jolloin se, mitä tapahtuu, tapahtuu.

Käsitys kelpoisimman eloonjäämisestä joutunee siis jo erehdysten joukkoon.

Lähde:

Fleischman, Tom. 2018. It's mostly luck, not pluck, that determines lifetime reproductive success. Cornell Chronicle (1.3.).

torstai 15. maaliskuuta 2018

Stephen Hawkingin ajan lyhyt historia päättyi

Kuva: NASA/Paul Alers, Public domain.






Joel Kontinen

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin.” (Psalmi 39:6).

Stephen Hawkingin ajan lyhyt historia vaihtui eilen (14.3.) ajattomuuden pitkäksi historiaksi 76-vuotiaana.

Hawkingin kirjaa A Brief History of Time (suom. Ajan lyhyt historia) on sanottu suosituimmaksi kirjaksi, jota ei ole luettu. Sitä myytiin 10 miljoonaa kappaletta, ja se teki pyörätuolissa istuvasta ja puhesyntetisaattorin avulla kommunikoivasta Cambridgen yliopiston professorista maailmankuulun.

Mustien aukkojen tutkijana kunnostautunut Hawking oli aikamme tunnetuimpia tiedemiehiä ja tieteen popularisoijia. Hän sairastui ALS-tautiin 21-vuotiaana mutta pystyi siitä huolimatta hoitamaan Cambridgen professuuriaan vuoteen 2009 saakka.

Hawking ei julkisuudessa juuri myöntänyt olevansa ateisti, mutta hänellä ei tutkimustyössään ollut tilaa Jumalalle. Hän uskoi fysiikan lakien synnyttäneen universumin.

Vielä viime viikolla hän jaksoi puolustaa big bangia, jota on viime vuosina kritikoitu melko lailla.

Hawkingistä kehkeytyi vanhoilla päivillään sekulaari profeetta, joka varoitti keinoälystä ja ahneista avaruusolennoista, mutta rahoitti siitä huolimatta elämän etsintää ulkoavaruudesta.

Hän uskoi, että meillä on vain sata vuotta aikaa etsiä itsellemme uutta kotia jostain muualta maailmankaikkeudessa.


Lähde:

BBC News. 2018. Obituary: Stephen Hawking.(14.3.).


tiistai 13. maaliskuuta 2018

Jane Goodall uskoo, että olemme perineet pahuuden apinoilta


Kuva: Jeekc, CC BY 2.5.




Joel Kontinen

Jane Goodall luki lapsena Tarzania and eläimiä kuuntelevan Dr Dolittlen seikkailuja ja haaveili seuraavansa näiden jalanjäljissä.

Hän oli liian köyhä mennäkseen yliopistoon. Niinpä hän reilut 60 vuotta sitten lähti Itä-Afrikkaan toteuttamaan unelmaansa.

Hän hakeutui paleontologi Louis Leakeyn sihteeriksi. Leakey lähetti hänet tarkkailemaan simpansseja Tansaniaan.

Jane Goodall ei löytänyt paratiisia. Simpanssit olivat julmia lajitovereitaan kohtaan ja taistelivat viimeiseen apinaan, kun kohtasivat vieraita laumoja.

Hänen onnistui joka tapauksessa ystävystyä vanhan David Greybeard -nimisen simpanssin kanssa, ja katseli, kun tämä kiskoi pienestä oksasta lehtiä ja työnsi ne termiittikekoon kaivaakseen sieltä ruokaa.

Tästä kehkeytyi sensaatio.

Leakeyn mukaan joko ihmisen status piti määritellä uudelleen tai hyväksyä simpanssit ihmisiksi.

Tämä on perin kummallista. Varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa mennen tullen, eikä kukaan vaadi, että varikset tai kakadut pitäisi luokitella edes apinoiksi.

Goodall uskoo, että esimerkiksi simpansseissa ilmenevä pahuus kumpuaa jostain syvältä sisältämme, apinoilta (tai apinan kaltaisilta olennoilta) perimissämme geeneistä.

Syntiinlankeemus on paljon loogisempi selitys. Se muutti alun hyvä maailman siksi taistelutantereeksi, joka se nyt on.

Mutta Jumala on hyvä, ja sen vuoksi näemme pahuuden keskellä myös hyvyyttä.

Lähde:

Manger, Warren. 2018. Jane Goodall: I thought chimps were like us only nicer, but we inherited our dark evil side from them. Daily Mirror (12.11.).

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vauvan omatunto haastaa darvinistisia uskomuksia

Kuva: Evan-Amos, Public Domain.




Joel Kontinen

Omatunto näyttää olevan synnynnäinen ominaisuus. Vuonna 2007 Yalen yliopiston tutkijat Kiley Hamlin ja kollegat (Yalen yliopisto) huomasivat, että kuuden ja kahdeksan kuukauden ikäiset vauvat pitävät ihmisistä, jotka auttavat muita, ja kammoksuvat niitä, jotka eivät auta.

Tuore tutkimus viittaa siihen, että moraali on synnynnäistä. Jo nelikuiset vauvat odottavat aikuisten lohduttavan itkeviä vauvoja.

Ihminen on Raamatun mukaan moraalinen olento, joka on vastuussa teoistaan. Omatunto ei sovi evoluution maailmaan, ja esimerkiksi julkkisateisti Sam Harris ei edes usko vapaaseen tahtoon.

Ateistit eivät halua uskoa, että moraali kumpuaa juutalais-kristillisestä uskosta.

Myös kielen oppiminen on kova pähkinä darvinisteille. Se alkaa jo ennen syntymää, ja jo alle kolmivuotiaat pystyvät oppimaan vieraan kielen.

Ja ihmisen aivot on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Lähde:

Ananthaswamy, Anil. 2018. Young babies disapprove when they see adults acting immorally. New Scientist. (9.3.).

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Perhostoukka ääntelee kuin suihkumoottori tai teekannu


Amphion floridensis.Tämän perhosen toukka ääntelee kuin suihkumoottori tai teekannu. Kuva: Didier Descouens, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tuore tutkimus kertoo, että Amphion floridensisin toukka muodostaa ääniä samalla tavalla kuin suihkumoottori tai teekattila.

Journal of Experimental Biologyssa julkaistu raportti tuo esiin näin yllättävän piirteen toukista.

Kun populaarijulkaisuissa on tapana selittää kaikki evoluutiolla, herää kysymys, kehittyikö toukka teekattilasta tai suihkumoottorista, vai näemmekö tässä vain konvergenttista evoluutiota?

Sen mukaan eri lajien oletetaan kehittäneen samat ominaisuudet toisistaan riippumatta. Tämän uskomuksen perimmäinen syy lienee halu estää evoluutioteoria kuolemasta sukupuuttoon.

Viime aikojen tutkimukset ovat tuoneet julki myös muita yllättäviä piirteitä eläinkunnasta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. Caterpillars Can Scream. Live Science (26.2.).

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Liitukauden pikkulintu haastaa evoluution

Liitukauden pikkulintu saattoi näyttää tältä. Kuva: Wikimedia Commons.




Joel Kontinen

Nature Communications raportoi äskettäin Espanjasta löydetystä pikkulinnun poikasesta. joka evolutionistien mukaan eli 127 miljoonaa vuotta sitten isojen dinosaurusten kaudella.

Kukaan ei tällä kertaa väitä, että lintu olisi höyhenpeitteinen dinosaurus.

Tutkijat eivät ole varmoja siitä, onko tämä viiden sentin pituinen siipiveikko uusi laji.

Nyt tunnetaan niin paljon liitukauden lintuja, joilla on nykylintujen piirteitä, että evolutionistien usko dinosaurusten ja lintujen lähisukulaisuuteen on käymässä mahdottomaksi.

Lähde:

Geggel, Laura. 2018. This Is One of the Tiniest Ancient Birds, and It Lived Alongside Giant Dinosaurs. Live Science (5.3.).

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Stephen Hawking puolustaa alkuräjähdystä – täysin epäuskottavasti

Kosmologit tuntevat vain alle 5 prosenttia universumin koostumuksesta. Kuva: Szczureq, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Alkuräjähdys (big bang) on vallitseva universumin syntyteoria, mutta sen todisteet ovat hataraakin hatarampia.

Se vaatii tuekseen täysin hypoteettisia elementtejä, kuten kvanttifluktaation, kosmisten inflaation, pimeää ainetta ja pimeää energiaa.

Kvanttifluktaatio on pohjimmiltaan magiaa.

New Scientist on kutsunut kosmista inflaatiota
täysin pöhköksi (bonkers) ideaksi
.

Live Science pitää pimeää energiaa fysiikan historian surkeimpana teoreettisena ennusteena.

Pimeän aineen ja pimeän energian olemassaolosta ei ole todisteita.

Äskettäin Stephen Hawking työnsi lusikkansa tähän soppaan.

Popular Science julkaisi videon, jolla Neil de Grasse Tyson kysyy Hawkingilta, mitä oli ennen big bangia.
.
Mitään ei ollut olemassa, oli hänen vastauksensa.

Hawking selitti, että alussa tavallisen ajan sijasta oli kuvitteellinen aika, joka toimi ikään kuin avaruuden neljäntenä ulottuvuutena. Hän vertaa avaruusaikaa mihin tahansa kaartuvaan pintaan ja sanoo, että etelänavan eteläpuolella ei ole mitään. Samoin myös ennen big bangia ei ollut mitään.

Loogista?

Hawking ei läheskään aina ole johdonmukainen. Hän on sekä varoittanut ahneista avaruusolennoista että sijoittanut pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään.

Hän uskoo, että fysiikan lait loivat universumin, mutta hyväksyy sen, että inflaatio rikkoi näitä lakeja alussa, jolloin universumin sanotaan laajentuneen valon nopeutta vikkelämmin.


Lähde:

Bartels, Meghan. 2018. Watch Stephen Hawking explain what he thinks came before the big bang. Newsweek (3.3.).


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Skeptikko Michael Shermer: Usko avaruusolentoihin on valepukuinen uskonto


Harmaa vapahtaja? Kuva: LeCire, Public domain.



Joel Kontinen

Ateistit eivät kovin mielellään tunnusta, että heidän ideologiansa on pohjimmiltaan uskonnollinen näkemys.

Äskettäin Skeptic-lehden päätoimittaja ja Scientific Americanin kolumnisti Michael Shermer kuitenkin poikkesi tästä kannasta. Hän tunnusti, että usko alieneihin on ateistien korvike uskolle Jumalaan.

Shermer sanoo, että meillä ei ole mitään todisteita siitä. että avaruusolentoja edes olisi olemassa.

Monesti niitä kuitenkin kuvataan liki jumalankaltaisiksi olennoiksi.

Avaruusolennot ovat Shermerin mukaan täysin mielikuvituksen tuotetta.

Psykologi Clay Routledge ja kollegat sanovat, että henkilöt, joiden uskonnollisuuden taso on matala, uskovat muita herkemmin avaruusolentoihin.

Ateistit kammoksuvat ajatusta, että olisimme yksin maailmankaikkeudessa.

Usko ufoihin kumpuaa evoluutiosta, joka tarjoaa vaihtoehtoista vapahtajaa.

Shermer pitää myös uskontoa evoluution tuotteena ja on aiemmin julistanut, että tiede on hänen vapahtajansa.

Lähde:

Shermer, Michael. 2018. Gods, Aliens, and Atheists: Are We Alone in the Universe? Big Think (9.1.).

torstai 1. maaliskuuta 2018

“Olipa kerran donitsi”: Paras naturalistinen selitys Kuun synnystä?


Taiteilijan käsitys Kuun synnystä. Kuva: Sarah Stewart/UC Davis /NASA.




Joel Kontinen

Olipa kerran (once upon a time). Tiedeportaali Live Science ei yleensä aloita kirjoituksiaan näin rehellisesti, ja nytkin se kohta tarkentaa ajankohdan noin 4,5 miljardiksi vuodeksi.

Mitä kerran siis oli?

Donitsi.

Journal of Geophysical Research – Planets julkaisi eilen (28.2.) uuden selityksen Kuun synnystä. Siinä turvaudutaan hypoteettiseen donitsin muotoiseen taivaankappaleeseen, jolle professori Sarah Stewart (University of California, Davis) ja jatko-opiskelija Simon Lock (Harvard University) antoivat nimen synestia.

Nimi perustuu kreikkalaiseen mytologiaan. Syn tarkoittaa yhdessä, ja Hestia muodon ja arkkitehtuurin jumalatar.

Stewart ja Lock arvelevat, että synestia voi syntyä, kun kaksi planeetankokoista taivaankappaletta törmää toisiinsa, jolloin muodostuu superkuuma höyrypilvi.

He uskovat, että Kuu oli aluksi tämän donitsin kuorrutuksena. Vähitellen donitsi viileni, ja nyt meillä on sekä Maa että Kuu.

He joutuvat myös turvautumaan Theia-nimiseen hypoteettiseen Marsin kokoiseen kivijärkäleeseen, joka törmäsi Maahan ja muovaili siitä donitsin.

Professori Stewart uskoo, että uusi kuunsyntyteoria on tarpeen, koska entiset eivät selitä Kuun koostumusta.

Nature onkin luonnehtinut niitä salaliittoteorioiksi.

Kuun synty on yhä naturalistinen mysteeri.

Kuu kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. Earth Was Vaporized 4.5 Billion Years Ago, and (Maybe) That's Why We Have a Moon. Live Science. (28.2.).

tiistai 27. helmikuuta 2018

Ihmisen evoluutio jatkuu, New Scientist väittää

H. G. Wells aloitti spekulaatiot ihmisen tulevasta evoluutiosta. Kuva: Wings Publishing / Allen Anderson, Public Domain.



Joel Kontinen

Jotkut darvinistit puuhastelevat ihmiskunnan tulevaisuuden kimpussa. Tämä trendi alkoi Tieteiskirjailija H. G. Wells (1866–1946) romaanista Aikakone (The Time Machine)

Wellsin nimettömäksi jäänyt sankari matkustaa aikakoneella vuoteen 802 701. Ihmiskunta on jakaantunut kahdeksi alalajiksi. Ystävälliset eloit viettävät joutilasta elämää maan päällä, kun taas hirviömäiset morlokit asuvat maan alla ja tekevät kaikki raskaat työt, mutta syövät eloita.

H. G. Wells (1866–1946) oli darvinisti ja sosialisti, jonka pessimistinen käsitys ihmiskunnan tilasta sai hänet epäilemään Darwinin seuraajien suosimaa rodunjalostusta.

Darvinistit eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, jatkuuko ihmisen evoluutio.

Vuonna 2008 professori Steve Jones ilmoitti muitta mutkitta, että ihmisen evoluutio on loppunut .

Kaksi vuotta myöhemmin (2010)
Scientific American vihjasi, että arvostettu professorimme erehtyi pahan kerran. Ihmisen evoluutio jatkuu.

Ja vuonna 2009 evoluutioteoreetikko Oliver Curry arveli, että ihmiskunta jakaantuu joskus kahdeksi lajiksi, niin kuin Wellsin romaanissa Aikakone.

Toukokuussa 2016 Science raportoi, että evoluutio jatkuu ainakin briteissä: heistä on tullut vaaleampia, sinisilmäisempiä ja keskimäärin pidempiä kuin roomalaisaikana 2000 vuotta sitten.

Pari kuukautta myöhemmin Jonathan Beauchamp (Harvard University) väitti, että luonnonvalinta on vaikuttanut korkeasti koulutetuissa amerikkalaisissa viime vuosisadalla.

Hänen perustelunsa oli jokseenkin outo: He saavat vähemmän lapsia kuin ne, joilla on vaatimattomampi koulutus. Lisäksi Beauchamp tarkasteli vain miehiä ja naisia, jotka olivat syntyneet vuosina 1931–1953, mutta hän ekstrapoloi tulokset kattamaan kaikkia amerikkalaisia.

Näin media meille markkinoi evoluutiota.

Uuden viritelmän mukaan ihmisille kehittyy parhaillaan geeni, joka estää heitä juomasta alkoholia. Evoluution sanotaan suosivan geenimuunnosta, joka tekee alkoholista kuvottavaa.

New Scientist muistuttaa meille myös laktoosi-intoleranssista, jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä evoluution kanssa, mutta jos parempia argumentteja ei ole, se joutuu tyytymään hatariin selityksiin.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2018. We’re evolving a gene that may stop us from drinking alcohol New Scientist (19.2.)


sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Evoluutio hajottaa, ei rakenna

Emeritusprofessori Matti Leisolan mielestä evoluutio hajottaa, ei rakenna.





Joel Kontinen

Sanaa evoluutio käytetään tavan takaa täysin eri merkityksessä kuin mitä Charles Darwin ja hänen seuraajansa haluaisivat.

Äskettäin tanskalaiset tutkijat raportoivat, että (oletettu) evoluutio estää biotuotantoa. Science Daily onnistui kääntämään evoluution kyvyttömyyden päälaelleen kuvaamalla sitä luovaksi temppujentekijäksi.

Emeritusprofessori Matti Leisola, joka on bioprosessien asiantuntija, pitää raportointia koomisena.

Evoluutio on kaikkea muuta kuin luova. Tässä tutkimuksessa evoluutio kulkee täysin väärään suuntaan.

Auringon alla ei ole mitään kovin uutta. Liki kaikki evoluution "todisteet" kertovat devoluutiosta eli rappeutumisesta.

Evoluutio tunnetaan myös kehitysoppina. Olisi ehkä rehellisempää puhua rappeutumisopista.

Lähteet:

Technical University of Denmark. 2018. Evolution plays many tricks against large-scale bioproduction. Science Daily. (21.2.).

Witt, Jonathan. 2018. Evolution a Creative Trickster? Heretic Bioengineer Says No. Evolution News & Science Today. (23.2.).



lauantai 24. helmikuuta 2018

Neandertalilaiset keksivät luolamaalaukset


Neandertalilaisten taide ei suuremmin eroa Indonesiasta löydetyistä käsipiirroksista. Kuva: Luc-Henri Fage, Public Domain.




Joel Kontinen

Tuore Science raportoi Espanjasta löydetystä neandertalilaisten luolamaalauksista. Tutkijat uskovat, että kolmesta eri luolasta löytyneiden maalausten ajoitus (yli 64 000 vuotta sitten) osoittaa, että neandertalinihmiset kykenivät ajattelemaan abstraktisti.

Punaisella ja mustalla värillä maalatut piirrokset kuvaavat eläimiä, erilaisia merkkejä, geometrisia kuvioita ja käden painalluksia.

Harva voi tämän jälkeen enää väittää, että neandertalilaiset eivät olleet täysin ihmisiä.

Neandertalinihmiset valmistivat puisia työkaluja, lämmittivät kotiluolansa, käyttivät lämmintä vettä, hautasivat kuolleet, valmistivat soittimia, maustoivat ruokansa kamomillalla ja kärsämöllä, purjehtivat Kreikan saaristossa, olivat taitavia luolataiteilijoita, tekivät taidokkaita työkaluja, käyttivät sulkakoristeita, puhdistivat hampaanvälinsä hammastikuilla ja kykenivät puhumaan.

Genesikseen perustuvan mallin mukaan neandertalilaiset olivat täysin ihmisiä. He olivat Nooan jälkeläisiä, jotka elivät vedenpaisumusta seuranneella jääkaudella Euroopan karuissa oloissa.

Lähde:

Hoffmann, D. L. et. al. 2018. U-Th dating of carbonate crusts reveals Neandertal origin of Iberian cave art. Science 359 (6378), 912–915. (23.2.).

torstai 22. helmikuuta 2018

Merisiilit murskaavat graniittia superhampaillaan – ja haastavat uskon vuosimiljooniin





Merisiili Strongylocentrotus purpuratus haastaa darvinistisia käsityksiä. Kuva: Taollan82, CC-BY-3.0.

Joel Kontinen

Merisiili on yllättävän kaunis joskin vaarallinen otus. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Evolutionistit uskovat, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli osapuilleen ”450 miljoonaa vuotta” sitten, eivätkä ne ole vielä ehtineet muuttua.

Tuoreen tutkimuksen mukaan merisiili Strongylocentrotus purpuratus pystyy kaivamaan itselleen kotikolon kovaan kallioon. Laboratoriotestien mukaan se kykenee kaivertamaan 45 kuutiosentin kolon jopa graniittiin pelkillä hampaillaan.

Michael Russell (Villanova University, Pennsylvania) ja kollegat myös arvioivat tässä PLoS ONE:ssa julkaistussa tutkimuksessa, että merisiilit tuottavat yllättävän paljon sedimenttiä vuosittain, ehkä jopa 200 tonnia hehtaaria kohti, mikä vastaan monien jokien mereen kuljettamaa määrää.

Myös tämä viittaa siihen, että maapallo ei voi olla niin vanha kuin mitä useimmat koulukirjat meille kertovat.

Lähde:

Supriya, Lakshmi. 2018. Sea urchins can drill holes in solid rock with just their teeth. New Scientist (21.2.).

tiistai 20. helmikuuta 2018

Maakasvit ilmaantuivat jo kambrikaudella, uusi tutkimus kertoo – ja haastaa darvinistisia uskomuksia


Nykyisin kasvit viihtyvät myös autiomaassa.





Joel Kontinen

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa evolutionistien käsityksiä kasvien ilmaantumisesta.

Varhaisimmat kasvifossiilit ovat ”420 miljoonaa vuotta” vanhoja, mutta Bristolin yliopiston tutkijatohtorin Philip Donoghuen mielestä maakasvit näkivät päivänvalon jo kambrikaudella puoli miljardia vuotta sitten.

Tutkijat arvelevat, että varhaiset kasvit muistuttivat lehtisammalta ja valmistivat maaperää maaeläimille, jotka heidän mukaansa ilmaantuivat samoihin aikoihin.

Donoghuen ja kollegojen tutkimus perustuu molekyylikellomenetelmään, joka on tavan takaa ristiriidassa fossiiliajoitusten kanssa.

Kukat aiheuttivat päänvaivaa jo Charles Darwinille, joka luonnehti niiden evoluutiota inhottavaksi mysteeriksi.

Varhaisimmat kukat näyttävät aivan nykykukilta, eli niiden evoluutio on jämähtänyt paikoilleen ja dinosaurusten kauden kasvit, esimerkiksi saniaiset, araukariat ja dinopuu eli Wollemia nobilis viihtyvät yhä keskuudessamme.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Origins of land plants pushed back in time. BBC News (20.2.).


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kari Enqvist ei uskalla väitellä evoluutiosta Matti Leisolan kanssa

Aamulehti julkaisi pitkän jutun emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka Evoluutiouskon ihmemaassa jälkeen on Jonathan Wittin kanssa kirjoittanut kirjan Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.



Joel Kontinen


Aamulehti kirjoittaa yllättävän myönteisesti emeritusprofessori Matti Leisolasta, joka luennoi eilen Tampereen kamarimusiikkijuhlilla aiheesta Elämä – ihmeellisesti suunniteltu:

Matti Leisola on uskovainen tiedemies, jonka näkemys elämän älykkäästä suunnittelusta herättää raivoisaa vastustusta tiedepiireissä.

Leisolalle on syytä nostaa hattua sinnikkyydestä ja rohkeudesta.

Leisola tunnetaan Charles Darwinilta lähtöisin olevan evoluutioteorian leppymättömänä arvostelijana, joka pitää darvinismia ateistien uskontona ja koko evoluutioteoriaa ontuvana selityksenä elämän synnylle ja kehitykselle.


Aamulehti antaa Leisolalle tilaa perustella näkemystään:

Darvinismin perusteet ovat erittäin heikkoja. Kokeellinen luonnontiede osoittaa, ettei meillä ole mitään tietoa elämän synnystä tai uusien eliökuntaryhmien synnystä molekyylitasolla.

Leisola selvittää myös, miten suunnittelu liittyy musiikkiin:

Aivan kuin musiikin informaatio on nuoteissa, joista voi tehdä monenlaisia kappaleita, biologian takana on dna:ssa oleva informaatio, josta biologiset lajit voidaan tehdä.

Darvinistinen evoluutio on Leisolan mukaan jotain vallan muuta kuin pieniä muutoksia eliölajeissa:

Eihän kukaan kiellä jotakin pientä muuntelua ja vaikkapa antibioottiresistenssiä. Mutta kun puhutaan todellista uusien rakenteiden ja uuden informaation synnystä, silloin ei evoluutiolle enää löydykään todisteita. Mekanismia ei yksinkertaisesti tiedetä.”

Biologiassa suunnittelu on yhtä ilmeistä kuin esimerkiksi arkeologiassa, jossa saviruukun kappale ei ole voinut syntyä itsestään.

Aamulehti kertoo myös Leisolan englanninkielisestä uutuuskirjasta Heretic, jonka nimi viittaa toisinajatteluun tai kerettiläisyyteen, ja mainitsee, että kukaan naturalistisen luonnontieteen edustaja, esimerkiksi Kari Enqvist ei suostunut keskustelemaan Leisolan kanssa Tampereen tapahtumassa.

Aiemmin myös Esko Valtaoja kieltäytyi keskustelemasta Leisolan kanssa elämän synnystä.


Lähde:

Hautala, Harri. 2018. Voiko saviruukun tekijää verrata Luojaan? Kiistelty Matti Leisola uskoo älykkääseen suunnitteluun ja vastustaa evoluutioteoriaa. Aamulehti (15.2.).

perjantai 16. helmikuuta 2018

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia

Lepakko pitää myös kaktuksen medestä. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service Headquarters, CC BY 2.0.





Joel Kontinen

Lepakoiden ällistyttävät kyvyt eivät mairittele Darwinia. Niiden suunnistuskyky on ilmiömäinen, ja ne pystyvät lentämään 160 kilometrin tuntivauhtia. Niiden syke voi vaihdella 200 lyönnistä 1000 lyöntiin minuutissa.

Sikäli kuin tiedämme, jo varhaisin lepakko muistutti nykylepakoita kaikuluotaimineen.

Joillain lepakoilla on karvainen kieli, jolla ne imevät hedelmistä nektariinia. Tuoreen tutkimuksen mukaan nämä lentävät nisäkkäät pystyvät kielensä hiusmaisilla ulkonemilla hörppimään kukkien mettä ihanteellisen tehokkaasti.

Tästä ei voida kiittää darvinistisia prosesseja vaan Jumalaa, joka on kaiken luonut toimivaksi jo alusta lähtien.


Lähde:

Crane, Leah. 2018. Bats’ hairy tongues are perfectly adapted for lapping up nectar. New Scientist (15.2.).

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tuulahdus Baabelista: amerikkalaisnainen alkoi puhua brittikorostuksella toivuttuaan pahasta päänsärystä

Pieter Brueghel vanhempi: Baabelin torni (1563). Kuva public domain.



Joel Kontinen

Michelle Myers on 45-vuotias amerikkalaisnainen, joka ei ole koskaan käynyt USA:n ulkopuolella.

Rouva Myers on toistuvasta kärsinyt pahasta päänsärystä, ja kerran toivuttuaan siitä hän puhui englantia irlantilaisella korostuksella kaksi viikkoa.

Toisella kerralla hän puhui australialaisella korostuksella.

Kaksi vuotta sitten hän heräsi aamulla pahan päänsäryn jälkeen ja rupesi puhumaan brittikorostuksella, jota hän edelleenkin käyttää.

Oireyhtymä tunnetaan anglosaksisessa kirjallisuudessa nimellä Foreign Accent Syndrome. Yleensä se ilmenee aivoinfarktin tai muun aivovamman jälkeen, ja lääketiede tuntee vain kuutisenkymmentä tällaista tapausta.

Vuonna 2010 tuolloin 13-vuotias kroatialaistyttö Sandra Ralic ei herättyään koomasta enää ymmärtänyt äidinkieltään vaan puhui sujuvasti saksaa, josta hän ennen onnettomuutta osasi vain alkeet.

Vuonna 2013 australialaisnainen alkoi autokolarin jälkeen ääntää englantia ranskalaiskorostuksella.

Tällaiset tapaukset muistuttavat meitä Baabelin (tai Babylonin) kielensekoituksesta, jota kuvaillaan 1. Mooseksen kirjan eli Genesiksen 11. luvussa.

Kielet muuttuivat tuolloin kesken sivulauseen.

Lähde:

Horton, Alex. 2018. An American says she fell asleep with a headache — and woke up with a British accent. The Washington Post (13.2.).

maanantai 12. helmikuuta 2018

Evoluutio ei selitä pommikiitäjän häkellyttäviä kykyjä


Pommikiitäjäinen (Brachinus crepitans). Kuva: Peter Halasz, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Pommikiitäjä on osoitus nerokkaasta suunnittelusta, joka tuo evolutionisteille harmaita hiuksia.

Pommikiitäjäinen suuntaa tulikuumaa (100°C) hydrokinonin ja vetyperoksidin sekoitusta saalistajaa kohti, joka yleensä katsoo parhaaksi perääntyä.

Hiljattain Koben yliopiston tutkijat Shinji Sugiura ja Takyua Sato katsoivat, mitä tapahtuu, kun sammakko nielaisee pommikiitäjäisen, joka ei ole vielä ehtinyt laukaista kiehuvaa seostaan.

Pommikiitäisen tykki toimii tehokkaasti myös sammakon vatsassa, joten melko usein (yhden tutkimuksen mukaan 43 prosentissa tapauksista) sammakkoparka joutuu oksentamaan ateriansa, joka kömpii vahingoittumatta tiehensä.

Näin saattaa käydä jopa 107 minuutin kuluttua, mutta jos tutkijat onnistuivat provosoimaan kiitäjiä laukaisemaan tykkinsä ennen kuin ne kohtasivat sammakon, niille saattoi käydä kalpaten.

Pommikiitäjän aseistus ei ole voinut kehittyä asteittain darvinistisen yritys-ja-erehdys strategian tuotoksena.


Lähde:

Coghlan, Andy. 2018. Beetles escape alive after almost 2 hours in a toad’s stomach. New Scientist (7 2.).




lauantai 10. helmikuuta 2018

Koirien historia ei mairittele Darwinia

Kuva: morphdog, cc by-sa 4.0.




Joel Kontinen

Evolutionistit kertovat useita tarinoita koirien kesyyntymisestä, mutta mitään niistä ei voida varmasti osoittaa todeksi.

Äskettäin tutkijat analysoivat uudestaan Saksasta satakunta vuotta sitten löydettyä koiran fossiilia, jonka iäksi arvioitiin 14 200 vuotta. Se oli toistuvasti kärsinyt potentiaalisesti tappavasta taudista, mutta selvinnyt niistä ja lopulta päätynyt samaan hautaan nelikymppisen miehen ja parikymppisen naisen kanssa.

Tämä viittaa siihen, että ihmiset pitivät koiraa lemmikkinä jo oletetulla kivikaudella.

Vaikka jotkut evolutionistit ovat väittäneet näkevänsä koiraroduissa evoluutiota, koirat osoittavat selvästi, että Genesiksen lajiensa mukaan -periaate pitää edelleenkin paikkansa.

Niinpä esimerkiksi Australian villikoira dingo ja koiran ja suden risteymä eivät tue evoluutiota.

Aivan liian monet koirarodut on jalostettu pilalle, mikä osoittaa evoluution mahdottomuuden.

Monesti sekarotuiset taas voivat mainiosti.

Lähde:

Barras, Colin. 2018. Oldest dog burial suggests prehistoric humans loved dogs as pets. New Scientist (8. 2.).