torstai 25. helmikuuta 2016

Kaunis mutta petollisen piikikäs: Merisiili on ”400 miljoonaa vuotta” vanha elävä fossiili

Merisiili. Kuva: Nick Hobgood Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Olen astunut elävän fossiilin päälle, ja se teki kipeää. Merisiili piileskeli Mombasan rantahiekassa niin, ettei siitä näkynyt mitään. Kun hölkkäsin paljain jaloin veden ääressä, astuin fossiilin päälle.

Piikit työntyivät syvälle jalkapohjaan. Se lenkki jäi äkkiä kesken.

Merisiili on yllättävän kaunis. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei luontokappaleiden lisäksi ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Evolutionisti uskoo, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli noin ”450 miljoonaa vuotta” sitten.

Merieläimet ovat vastustaneet evoluutiota ällistyttävän sitkeästi. Meidän päivinämme elävistä pikkuotuksista merisienet ilmaantuivat jo ennen kambrikautta. Kampamaneetit uiskentelivat merissä jo ”500 miljoonaa vuotta”, ja meritähdet eivät ole muuttuneet ”200 miljoonaan” vuoteen.

Isommat veden elävät ovat niin ikään olleet nihkeitä muuttumaan. Varsieväkala Latimeria chalumnae uiskenteli jo dinosaurusten aikana ja hait ja merikilpikonnat jo ennen niitä.

Elävät fossiilit haastavat sekä evoluution että vuosimiljoonat ja tukevat vahvasti Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta.