Merkurius. Kuva: NASA
Joel Kontinen
Vuonna 1975 NASAn Mariner 10 luotain ohitti Merkuriuksen 327 kilometrin etäisyydeltä ja mittasi planeetan magneettikentän. Yhdeksän vuotta myöhemmin fyysikko Russell D. Humphreys ennusti, että vuoteen 1990 mennessä Merkuriuksen magneettikenttä olisi 1, 8 prosenttia heikompi kuin vuonna 1975.
Amerikkalaiset eivät lähettäneet yhtään luotainta Merkuriukseen vuonna 1990. Nyt NASAn Messenger –avaruusluotain ohitti aurinkokuntamme sisimmän planeetan. Magneettikentän mittauksen ennakkotulokset julkaistiin heinäkuussa Science-tiedelehdessä. Tulokset osoittivat, että Humphreys oli oikeassa – Merkuriuksen magneettikenttä on todellakin nelisen prosenttia heikompi kuin mitä se oli vuonna 1975.
Humphreyn laskelmat perustuivat Raamatun ilmoittamaan ikään aurinkokunnasta (noin 6000 vuotta). “Evoluutioon perustuvilla planeettojen magneettikenttäteorioilla olisi hyvin vaikeaa selittää ennusteeni neljän prosentin heikkenemisestä vain 33 vuodessa”, tohtori Humphreys kirjoittaa Creation Ministries Internationalin (CMI:n) sivustolla. CMI julkaisee nykyisin suomeksikin ilmestyvää Creation-lehteä.
“Kun NASAn avaruusohjelma aikoi monta vuosikymmentä sitten, kukaan ei odottanut, että se tukisi Raamattua näin selvästi, ” Humphreys päättelee.
Myös monet muut todisteet osoittavat, että aurinkokunta on suhteellisen nuori. Esimerkiksi Saturnuksen kuun Titanin metanologinen kiertokulku ei ole voinut jatkua miljardeja vuosia. Titanissa ei sada vettä vaan nestemäistä metaania. Hiljattain Johns Hopkins yliopiston tutkijaryhmä analysoi Huygens-luotaimen lähettämiä kuvia ja julkaisi päätelmänsä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä. Tutkijat huomasivat, että Titanissa on huomattavasti vähemmän toliinia, joka koostuu hiilestä, vedystä ja typestä, kuin mitä miljardeihin vuosiin perustuvat mallit olettivat.
Lyhytperiodiset komeetat (eli komeetat joiden kiertoaika on korkeintaan 200 vuotta) ovat myös kiehtovia todisteita aurinkokunnan nuoresta iästä. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.
Tähtitieteilijät ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat. Hypoteesin ongelmana on se, ettei Oortin pilven olemassaolosta ole mitään todisteita. Oortin pilvi keksittiin, koska usko ikivanhaan aurinkokuntaan edellytti sitä.
Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on kiinnostava lisä todisteisiin, jotka tukevat aurinkokunnan raamatullista ikää.
Voit lukea lisää Titanista tästä ja komeetoista tästä.
Lähteet:
Anderson, Brian .J. et al. 2008 The structure of Mercury’s magnetic field from MESSENGER’s first flyby, Science 341:82–85. (4. 7. 2008).
Ball, Philip. 2008. Titanic climate change in store. Nature News (6. 2. 2008). http://www.nature.com/news/2008/080206/full/news.2008.553.html
Humphreys, Russell D. 2007. Mercury’s Magnetic Field Is Young.
Sarfati, Jonathan. 2003. Comets: Portents of Doom or Indicators of Youth? Creation 25:3, 36-40 (kesäkuu 2003). http://www.creationontheweb.com/content/view/141.
Tekstit
